10 valokuvaussääntöä rikottavaksi

Aloittelevalle valokuvaajalle jaellaan eri puolilta neuvoja siitä, miten pitää – tai paremminkin, miten ei saa kuvata.

Alussa ne ovat paikallaan ilmeisten kuvausvirheiden välttämiseksi, mutta ajan ja taitojen karttumisen myötä säännöistä voi tulla myös rasite. Joskus voi sääntöjä rikkomalla nimittäin saada hyviä, toisenlaisia valokuvia.

Vastavalosta koituu ongelmia kameran automaattiselle valotusmittarille, ja huippuvalokohdat palavat puhki ja varjot tummuvat mustiksi. Vastavalokuvat saa onnistumaan niin, että kuvaa vasten aurinkoa ja säätää valotuksen täysin itse.

Laajakulmaobjektiivi korostaa etualaa ja vääristää hassusti, mutta mene rohkeasti vastavirtaan, niin saat jännittäviä otoksia.

Valokuvauksen perussäännön mukaan histogrammin avulla täytyy varmistaa, että kuvan tummat alueet eivät mustu umpeen eivätkä vaaleat alueet pala puhki valolla. Mutta kirkkaiden ja tummien sävyjen ylikorostamisella saadaan toisaalta aikaan upeita yläsävy- tai alasävykuvia.

Suuri ISO-herkkyys on ollut synonyymi värikohinalle ja rakeisuudelle, joten sellaista voi käyttää vain hätätilanteessa. Tämä sääntö on vanhentunut, sillä nykyisillä peilijärjestelmäkameroilla saa hyvälaatuisia kuvia vielä ISO 12 800:lla, ja rakeisuutta voidaan myös hyödyntää.

Kokeneet valokuvaajat jaksavat muistuttaa, että sinun on syytä pidättyä ottamasta valokuvia keskellä kesäisen kirkasta päivää. Aurinko paistaa silloin korkealta ja muodostaa kovia, jyrkkiä varjoja. Toisaalta silloin värit toistuvat selkeinä ja kylläisinä.

Valokuvausraamattujen mukaan kolmasosien säännön rikkominen – tärkeimpien elementtien sommitteleminen kuvan keskelle – on kardinaalimunaus. Unohda tämä, kun haluat symmetrisiä kuvia.

Tämä sääntö pätee arkkitehtuurikuvissa, joiden tulee näyttää mittasuhteet realistisesti, mutta monille muille kuvauskohteille vääristymät antavat kaivattua dramatiikkaa.

Kameran valkotasapaino pyritään yleensä säätämään neutraaliksi. Moniin kuviin kuitenkin sopii toisenlainen värilämpötila. Valitse siis auringonlaskukuviin lämmin valkotasapaino.

Jos kuvaan haluaa läsnäolon tuntua, vanhan totuuden nimissä kuvattavan täytyy olla kuvaajan silmien korkeudella – olipa kyseessä ihminen, eläin tai esine kuten auto. Mutta kuka määrää, että kuvista pitää huokua rauha ja läheisyys?

Yleisen käsityksen mukaan tilannekuvien liike on pysäytettävä ja kuvattavien pitää toistua terävinä. Tämä vaatii vähintään 1/500 sekunnin valotusaikaa, mutta kun mennäänkin eri suuntaan ja kuvataan urheilua pitemmillä suljinajoilla, kuviin saadaan liikkeen tuntua.