Käsitarkennuksen alkeet

Uusien kameroiden automaattitarkennus menee hyvin harvoin pieleen, sillä niissä on sovellettu edistyksellistä tekniikkaa.

On kuitenkin joitain kuvauskohdetyyppejä ja erityistilanteita, joissa käsitarkennus on automaattitarkennusta parempi ja myös hauskempi vaihtoehto kuvaajalle.

Käsitarkennuksen perusperiaate

Käsitarkennus toimii siten, että objektiivin tarkennusrengasta kierretään, kunnes kohde näkyy terävänä.

Tämä pätee sekä etsimen että suorakatselun eli kameran näytön kautta tähdättäessä. Käsitarkennus on hyvä tapa esim. makrokuvauksessa, jossa automaattitarkennus voi olla ailahdella.

Käsitarkennuksella kuvattaessa voidaan moni kamera säätää ilmoittamaan siitä, että tarkennus on kohteessa – silloin keskimmäiseen tarkennuspisteeseen syttyy valo tai kamera piippaa.

> Katso Etunurkasta Kuvauskoulu: käsitarkennus, osa 1.

Näin käsitarkennusta käytetään

Kamera asetetaan manuaalitarkennukselle objektiivissa olevalla painikkeella. Liu'uta se AF:stä (automaattitarkennus) asentoon MF (käsitarkennus).

Kompaktikameroissa ja muissa kameroissa, joissa sitä ei voi asettaa objektiiviista, se tehdään kameran valikossa, ja toiminto löytyy eri paikoista kameran merkin ja mallin mukaan. Usein se löytyy samasta valikosta, jossa valitaan automaattitarkennuksen tyyppi.

Monissa kameroissa on myös Focus Peaking -toiminto, joka näyttää terävät alueet korostettuina, esim. valkoisina tai punaisina näytöllä.

Ota myös huomioon himmenninaukon koko. Jos se on esimerkiksi F1,4 eli hyvin suuri, on syvyysterävyysalue hyvin pieni. Tämä vaikeuttaa käsitarkennuksen käyttöä tai tarkennuskohdan osumista oikeaan.

Kun olet oppinut tarkentamaan käsin, huomaat monesti eron automaattitarkenteisiin kuviin ja saat myös entistä tarkempia tai paremmin tarkennettuja kuvia.

> Lue myös: Näin toimivat kameran puoliautomaattiset kuvausohjelmat

Näihin tilanteisiin sopii käsitarkennus

Kameran automaattitarkennus sopii useimpiin tilanteisiin, muttei kuitenkaan aina. Joskus kannattaa säätää tarkennus käsin tiettyyn kohtaan esim. toimintakuvaa ajatellen tai vaikkapa hämärässä, kun automaattitarkennus ei toimi kunnolla.

HDR-kuvia otettaessa käsitarkennus on vähintäänkin paikallaan, koska silloin tarkennus on jokaisessa osakuvassa samassa kohti.

Automaattitarkennuksella kuvattaessa voidaan käsitarkennusta käyttää apuna, ja myös makrokuvauksessa käsitarkennus on vähintäänkin oivallinen apukeino.

> Katso Etunurkasta Kuvauskoulu: käsitarkennus, osa 2.

Käsitarkennus sopii katukuvaukseen

Manuaalinen tarkennus sopii katukuvaukseen, koska automaattitarkennus on hankala esimerkiksi silloin, kun muita ihmisiä kävelee kameran edessä.

Katukuvauksessa tarvitsee tarkentaa vain kerran. Valitse tarkennusetäisyys kääntämällä tarkennusrengasta, kunnes se on sopiva.

Tarkennusetäisyys voidaan lukea suoraan joistakin objektiiveista. Muissa kameroissa etäisyys näkyy etsimessä tai näytössä.

Valitse etäisyys, jonka voit aina arvioida. Esimerkiksi kaksi metriä on karkeasti henkilöauton leveys.

> Lue myös Opas: Näin kamera esitarkennetaan

Makrokuvaus käy helpoimmin käsitarkennuksen avulla

Kun kohteet ovat hyvin pieniä, tarkenna käsin. Siten saat terävyyden tarkalleen siihen kohti, mihin haluat.

Käännä tarkennusrengasta niin, että tarkennus on objektiivi tarkentaa mahdollisimman lähelle. Siirrä kameraa sellaiselle etäisyydelle kohteesta, että tarkennus on juuri siinä – eli tarkenna liikuttamalla kameraa.

Aseta kamera jalustalle ja liikuttele sitä edestakaisin lähemmäksi kohdetta ja poispäin siitä, kunnes kohde on terävä etsimessä. Tämä tekniikka on tarkempi kuin tarkennusrenkaan kääntäminen, koska pienet muutokset tarkennusrenkaassa voivat siirtää tarkennusta useita senttejä, mikä johtaa suureen tarkennusvirheeseen, koska makrokohteet ovat pieniä.

> Lue myös: Peilitön järjestelmäkamera – vuosikymmenen suuri voittaja