Nikon Z 7

Z 7 on Nikonin ensimmäisiä peilittömiä kinokoon järjestelmäkameroita.

© Nikon

Peilitön järjestelmäkamera – vuosikymmenen suuri voittaja

Peilitön järjestelmäkamera nousi 2010-luvun aikana kummeksimastamme kameratyypistä suosikiksemme. Digikuvan tekninen toimittaja pohtii nousun syitä.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020 teksti Kristoffer Engbo

Vaikka useilla valmistajilla oli peilittömiä järjestelmäkameroita valikoimissaan 2010-luvun alussa, toimituksessamme ei kukaan olisi voinut kymmenen vuotta sitten kuvitella valitsevansa peilittömän järkkärin peilijärjestelmäkameran sijaan.

Nyt voimme tuskin kuvitella asettavamme peilijärjestelmäkameraa ykkössijalle. Uusissa peilittömissä kameroissa on niin monia etuja, että peilijärkkäri näyttää ja tuntuu vanhanaikaiselta. Voin vain todeta, että peilitön järjestelmäkamera otti paalupaikan viime vuosikymmenen aikana.

Mitä minulle ja kollegoilleni on tapahtunut, kun olemme siirtyneet suosimaan peilittömiä kameroita peilillisten kustannuksella?

Loppujen lopuksi aika paljon.

>Lue myös: Valitako peilitön järjestelmäkamera vai peilijärjestelmäkamera?

Parempi onnistumisprosentti

Peilittömällä järjestelmäkameralla saa nykyään enemmän onnistuneita kuvia kuin peilijärjestelmäkameralla. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on nopeus – peilittömät ovat keskimäärin nopeampia kuin peilikamerat, ja toinen syy on automaattitarkennus; siinäkin peilittömät ovat ohittaneet peililliset.

Peilittömissä järjestelmäkameroissa tarkennuspisteet peittävät käytännössä koko kuva-alan, ja esimerkiksi silmäntunnistuksen avulla peilitön järjestelmäkamera osaa tarkentaa juuri oikeaan kohtaan ja ylläpitää tarkennusta, vaikka kohde liikkuisi nopeasti ja jopa eri suuntiin, aina kuva-alan reunoihin asti.

Niinpä kuvaajan ei tarvitse käyttää paljoakaan energiaa tarkentamiseen. Tarkennuspisteitä ei juurikaan tarvitse enää siirtää käsin, vaan kamera hallitsee kaikkea, kunhan vain tarkennusjärjestelmä on etukäteen säädetty tarkoituksenmukaisesti.

Tarkennuksen sijaan kuvaaja voi keskittyä muihin kamera-asetuksiin ja sommitteluun. Tämä on oikeastaan erilainen, uusi tapa valokuvata verrattuna peilijärkkäriin.

Parempi etsin ja muita puoltoääniä

Kuvattaessa peilijärjestelmäkameran suorakatselun eli takanäytön kautta ovat käytössä samat toiminnot, mutta näytön kautta on paljon vaikeampaa sommitella kuin etsimen kautta.

Vuonna 2010 useimpien peilittömien järjestelmäkameroiden etsinkuva oli rakeinen, nykivä ja pieni verrattuna peilikameroiden suuriin ja kirkkaisiin, luonnollisen tuntuisiin näyttöihin.

Nykyään peilittömien etsinkuva on yhtä suuri ja päivittyy nopeasti, ja ne vieläpä toistavat värit ja valoisuuden täsmälleen sellaisena kuin ne tulevat näkymään kuvassa. Tämä taas vaatii suorakatselun käyttöä peilijärjestelmäkameroissa.

Peilittömällä järkkärillä kuvatessani huomaan nopeasti, onko jokin vialla, kun taas peilijärjestelmäkameralla voin ottaa paljon kuvia, ennen kuin huomaan vaikkapa, että niistä on tullut liian tummia.

Muutamat muutkin asiat puhuvat peilittömien puolesta. Niiden sulkimet ovat elektronisia, joten kuvaaminen on täysin hiljaista.

Objektiivivalikoima ja peilittömiin tarkoitettujen objektiivien optinen laatu on jo nykyään erinomainen. Lisäksi on mukavaa, että kamerat eivät vie enää niin paljon tilaa.

Video tilaajille: Sony A9 II, todellinen urheilukuvaajan kamera

Näissä peilikamera on yhä edellä

Peilijärjestelmäkamerat ovat vielä kuitenkin peilittömien edellä muutamassa asiassa. Akunkesto on yleensä jonkin verran parempi, ja optisessa etsimessä on etunsa nopeissa tilanteissa tai kun on hämärää.

Video tilaajille: Canon EOS-1D X Mark III ensitestissämme

Iso, tukeva peilijärkkäri herättä edelleenkin kunnioitusta, ja sitä on mukava pitää käsissä, mutta totuus on, että nykyään hyödyn enemmän parhaimmista peilittömistä järjestelmäkameroista.

PS: Pitäisikö samalla julistaa myös vuosikymmenen suuri häviäjä? Se ei kuitenkaan ole peilijärjestelmäkamera vaan kompaktikamera. CIPA:n mukaan vuonna 2010 japanilaiset kameranvalmistajat tekivät 109 miljoonaa kompaktikameraa. Vuoden 2019 luku ei ole vielä selvillä, mutta se on todennäköisesti alleseitsemän miljoonaa. Sitä lienee lupa kutsua mahalaskuksi

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!