Kameralla kuvattaessa kolme tekijää määrittää, kuinka paljon valoa kuvakennoon pääsee. Ensimmäinen niistä on kohteeseen osuvan valon määrä. Jos kuva otetaan keskellä päivää auringonpaisteessa, valoa on tietysti paljon enemmän kuin hämäränä iltana.
Myös aukko ja valotusaika vaikuttavat siihen, kuinka paljon valoa kuvakennoon osuu. Aukon koko määrittää, kuinka suuren reiän läpi valoa pääsee objektiivissa, ja valotusaika tarkoittaa, kuinka kauan valo kulkee aukon läpi.
>Lataa e-kirja: Kattava aloittelijan opas valokuvaajalle
Näin valotus onnistuu
Kamera voi myös lisätä kuvakennoon osuvan valon määrää suurentamalla ISO-arvoa. Kuvia otettaessa voidaan siis aukkoa, valotusaikaa ja ISO-arvoa säätämällä saada hyvin valotettu kuva ympäröivässä valossa.
Suurella aukolla, esim. F1,8:lla, kuvakennoon pääsee paljon valoa. Suuri aukko tuottaa myös voimakkaasti sumentuneen taustan.
Esimerkiksi aukkoa säädettäessä muutetaan siis aina kuvakennolle tulevan valon määrää. Aukkoa pienennettäessä kuvasta tulee tummempi ja suurennettaessa puolestaan vaaleampi.
Siksi aukkoa säädettäessä kuvaajan tai kameran on säädettävä myös valotusaikaa tai ISO-arvoa ja päinvastoin. Jos valitaan pieni himmenninaukko, kuvaan tarvitaan pidempi valotusaika, jotta siihen saadaan yhtä paljon valoa. Tätä kutsutaan valotukseksi.
Kaikeksi onneksi valotus on jaettu askeleisiin, mikä helpottaa esimerkiksi valotusajan säätämistä aukon kokoa muutettaessa ja muun muassa manuaalisella ohjelmalla kuvattaessa.
Askeleita kutsutaan valotusaskeleiksi, ja jokaiselle säädettävälle osatekijälle, aukolle, valotusajalle ja ISO-arvolle, on oma asteikkonsa.
>Lue myös: Hallitse kameroiden kennokoot
Jokainen askel kaksinkertaistaa valon määrän
Valotusaskeleiden kätevä ominaisuus on se, että jokainen askel puolittaa tai kaksinkertaistaa valon määrän. Jos aukkoa suurennetaan yhdellä askeleella, vaikutusta voidaan kompensoida säätämällä valotusaikaa tai ISO-arvoa yhden askeleen verran alaspäin.
Jos halutaan kuvata nopeaa liikettä ilman sumennusta, valotusajan on oltava suhteellisen lyhyt, esimerkiksi 1/2000 sekunti. Tällöin aukkoa ja/tai ISO-arvoa on säädettävä sen mukaan, että kuvakennoon pääsee valoa vain hyvin lyhyen aikaa.
Tässä ovat aukon, valotusajan ja ISO-arvon asteikot kokonaisina askeleina. Kaikissa asteikoissa kuvakennolle vähiten valoa päästävät arvot ovat ylimpinä. Mitä alemmas asteikolla siirrytään, sitä enemmän kennolle pääsee valoa. Jos yhdellä asteikolla siirrytään yksi askel alaspäin, on jossakin toisessa asteikossa noustava yksi askel ylöspäin, jotta kuvaan saadaan yhtä paljon valoa.
>Lue myös: Tätä objektiivin aukkoarvot tarkoittavat.
Vielä tarkempaa säätöä varten arvoja voidaan yleensä muuttaa puoli- tai kolmannesaskelin. Jos yhden tekijän arvoa lasketaan kolmanneksella, yhtä muista arvoista on puolestaan nostettava kolmanneksella, jotta kuvaan saadaan yhtä paljon valoa. Jos aukoksi valitaan F8,0:n sijaan F7,1 , esimerkiksi valotusaika voidaan säätää 1/250 sekunnista 1/320 sekuntiin.