Näin pääset alkuun eläinkuvauksessa

Luonnonvaraisia eläimiä on kaikkialla, eikä niiden perässä useinkaan tarvitse edes mennä kauas. Jo omalla pihalla, puistossa tai mökillä voi kuvata esimerkiksi lintuja ja oravia – mutta totta kai voi myös lähteä vaeltamaan erämaahan tai varata itselleen paikan kuvauskojusta, joista voi kuvata vaikka kotkia tai karhuja.

>Lue myös: Opi Photoshop alusta asti

Riippumatta siitä, mitä eläimiä haluat kuvata, mahdollisuudet saada hyviä kuvia paranevat, kun perehdyt kohteeseen ennen kuin lähdet liikkeelle. Sen voi tehdä esimerkiksi tutustumalla eläimeen verkosta löytyvien tietojen avulla.

Kun hankit tietoa eläinten käyttäytymisestä, osaat paremmin suunnitella, milloin ja missä niitä kannattaa yrittää kuvata. Jotkin eläimet ovat esimerkiksi aktiivisimpia hämärän aikaan, kun taas toiset liikkuvat vain päivällä. Samoin esimerkiksi suunnitellun kuvausympäristön kasvillisuus tai maasto vaikuttavat siihen, millaisia eläimiä sieltä voi bongata.

Pihoilla ja puistoissa elävät eläimet ovat tottuneet ihmisiin, joten sopivalle kuvausetäisyydelle voi päästä helpostikin. Villieläinten kuvaaminen sen sijaan vaatii usein paljon kärsivällisyyttä.

Parasta on yrittää toimia eläinten huomaamatta (ellet sitten onnistu totuttamaan niitä läsnäoloosi). Vältä kaikkea ylimääräistä liikkumista ja odottele sopivia kuvaushetkiä kasvillisuuden suojassa matalana istuen tai maaten. Voit myös hyödyntää luontoon pystytettyjä kiinteitä kuvauskojuja tai ottaa mukaasi kevytrakenteisen kannettavan kuvauskojun.

Asetu mahdollisuuksien mukaan tuulen alapuolelle eli suuntaudu vastatuuleen, jotta tuuli ei kuljeta hajuasi eläintä kohti. Käytä vaatteita, jotka eivät rapise tai kahise, ja valitse kamerasta mahdollisimman hiljainen toimintatila.

Eläinkuvaus vaatii paljon kärsivällisyyttä, sillä luonnossa mikään ei koskaan ole varmaa ja usein joutuu odottelemaan samassa paikassa pitkäänkin, ennen kuin eläimet ja kuvausolosuhteet osuvat kohdalleen.

Suosittelemme ehdottomasti eläinten kuvaamiseen järjestelmäkameraa ja vähintään 200 millin teleobjektiivia, mutta putki saa mieluusti olla pidempikin.

Zoom-objektiivi tuo joustavuutta. Moniin kameroihin saa 150–600 millin tai 200–600 millin zoom-objektiiveja, jotka sopivat oikein hyvin eläinkuvaukseen.

>Lue myös: Kannattaako valita peilitön vai peilijärjestelmäkamera?

Jalusta on suuri etu monissa tilanteissa, kuten kuvauskojussa kyhjöttäessä. Ensinnäkin teleobjektiivilla varustettu kamera on suhteellisen painava kannatella pitkään paikoillaan, ja toisaalta jalustan ansiosta kuvat eivät tärähdä niin helposti. Kolmijalkainen jalusta voi olla hankala, jos on siirryttävä nopeasti paikasta toiseen, mutta silloin voi käyttää yksijalkaista jalustaa.

>Lue myös: Tätä tarkoittavat objektiivin merkinnät

Suosittelemme eläinten kuvaamista manuaalitilassa eli asetuksella M, jotta voit valita itse sekä suljinajan että aukon. Aseta ISO automatiikalle, jolloin kameran huolehtii siitä antamiesi aika- ja aukkoarvojen mukaan. Lähtökohtaisesti suljinajaksi voi valita 1/500 sekuntia kuvattaessa paikallaan olevia eläimiä ja 1/2000 sekuntia, kun kuvataan eläimiä liikkeessä. Näin eläinten liike pysähtyy kuvissa eikä kuvista tule epätarkkoja.

>Lue myös: Kamerakoulu auttaa ottamaan kameran haltuun

Yleensä suurin aukko, kuten F5.0, toimii hyvin. Silloin kohde valottuu hyvin ja korostuu hienosti sumenevaa taustaa vasten. Jos kuitenkin kyseessä on iso eläin tai esimerkiksi siipien kärkiväliltään suuri lentävä kotka, voi olla tarpeen käyttää pienempää aukkoa, jotta syväterävyysalue on riittävän suuri ja koko eläin mahdollisia siivenkärkiä myöten piirtyy terävänä.

Jos manuaalisen ohjelman käyttäminen tuntuu alkuun hankalalta, voit käyttää suljinajan esivalintaa eli kameramerkistä riippuen ohjelma-asetusta S tai Tv. Silloin voit itse asettaa suljinajan ja antaa kameran huolehtia aukosta. Voit myös valita aukon esivalinnan eli A tai Av ja automaattisen ISO-arvon, jolloin pääset hyötymään lyhyistä suljinajoista, kuten 1/2000 sekuntia tai vielä vähemmän.

>Lue myös: Lataa eläinkuvauksen taskuopas

Aseta tarkennustavaksi jatkuva automaattitarkennus, jotta se mukautuu jatkuvasti kohteeseen. Jos sinulla on uudehko peilitön järjestelmäkamera, siinä voi olla toiminto, joka havaitsee automaattisesti kuvassa mahdollisesti olevat eläimet ja tarkentaa niihin jatkuvasti.

Automaattinen kohteentunnistus pitää tarkennuksen jatkuvasti eläimen silmissä. Jos kamerassasi ei ole kohteentunnistusta, voit käyttää seuranta- tai pistetarkennusta. Silloin sinun on itse varmistettava, että eläin on koko ajan tarkennuspisteen kohdalla.

Suosittelemme kuvaamista raw-muodossa, koska silloin on parhaat mahdollisuudet säätää kuvia jälkikäteen. Monissa kameroissa voi myös tallentaa kuvat suoraan sekä raw- että jpeg-muodossa, jolloin voi halutessaan vaikka jakaa jpeg-tiedostoja saman tien ja hienosäätää raw-tiedostoja myöhemmin.

>Lue myös: Näin valitset kamerajalustan

Monissa peilittömissä järjestelmäkameroissa voi valita täysin äänettömän tilan, jossa ei kuulu laukaisimen naksausta tai piippauksia, mikä voi olla suuri etu kuvattaessa arkoja eläimiä.

Äänettömässä tilassa kamera kuitenkin käyttää mekaanisen sijaan elektronista suljinta, jolloin riskinä ovat valotusajan aikaisen liikkeen aiheuttamat vääristymät. Esimerkiksi metsässä panoroitaessa puut voivat tallentua kuvaan vinoina, ja samoin voi käydä pakenevalle eläimelle.

Se, kuinka paha tämä ilmiö on, vaihtelee kameramalleittain. Joissakin huippumalleissa vääristymistä ei tapahdu juuri lainkaan, mutta joissakin se voi olla todellinen ongelma. Siksi kannattaa testata etukäteen, millaista jälkeä juuri sinun kamerasi tekee äänettömällä asetuksella panoroitaessa tai liikkuvaa kohdetta kuvattaessa.

Yleensä on hyvä sommitella kuva niin, että kuvattavan eläimen edessä on tilaa. Pyri siis siihen, että eläin on hieman sivussa keskikohdasta pää kohti kuvan keskustaa tai toista reunaa. Kuvasta tulee helposti tylsä, jos kohde on aivan keskellä.

Pyri aina kuvaamaan eläimiä suoraan niiden silmien korkeudelta – vältä mahdollisuuksien mukaan kuvaamista alhaalta tai ylhäältä päin. Pieniä kohteita matalalta kuvattaessa saat myös niille luontaisen taustan esimerkiksi heinistä tai puunrungon tyvistä sen sijaan, että eläin olisi kuvattu ylhäältä päin maata vasten.