5 vinkkiä, joilla auringonlaskukuvista tulee parempia

Suosituimpia ajankohtia vesiaiheisten maisemien kuvaamiseen ovat auringonnousun ja -laskun tunnit – joita myös kutsutaan kultaiseksi ja siniseksi hetkeksi.

Taivaan värit voivat olla todella näyttäviä, ja matalalta paistava aurinko muovailee ympäristön muotoja kauniisti.

Samalla taivaat hienot värit heijastuvat vedenpinnasta.

Vältä mitäänsanomattomat auringonlaskukuvat

Kun kuvaat merellistä auringonlaskua ja -nousua, ei kuitenkaan kannata antaa kauniin valon viehättää niin paljon, että keskityt kuvaamaan vain sitä.

Silloin nimittäin voi syntyä tylsiä, mitäänsanomattomia kuvia.

Tämä johtuu siitä, että tausta, jossa taivas kohtaa taivaanrannan, on usein jokseenkin tyhjä. Siksi on tärkeää sommitella kuva niin, ettei aurinko ole kuvan ainoa elementti.

Harkittu sommittelu on kuitenkin vain yksi työkalu, jolla saadaan aikaan parempi kuva. Tässä ovat parhaat vinkkimme.

Auringon ei koskaan pitäisi olla pääkohde, joten jos se on kuvassa, on sommiteltava niin, ettei se ole keskellä.

Etsi kohteita, jotka nousevat selvästi horisontin yli ja joiden muodosta voi syntyä mielenkiintoinen varjokuva – esi. kallioita, ­majakoita tai rakennuksia.

Muista, ettei auringonlaskukuvassa tarvitse näkyä aurinkoa. Alla olevassa kuvassa näkyvät auringonlaskun kaikki värit, vaikka itse aurinkoa ei näy.

Myös vesi voi olla kuvan lisäelementti. Pidemmillä valotusajoilla veden pinta ja kuvan ilme muuttuvat.

1,5 sekunnin valotusajalla veden pinnasta tulee silkinpehmeä, kun taas 5-10 sekuntia muuttaa sen salaperäiseksi usvaksi. Pitkiin valotusaikoihin tarvitaan tehokas, esim. kahdeksan aukon tehoinen harmaasuodin sekä jalusta.

Tehokkaat suotimet ovat niin mustia, että valotus ja tarkennus on säädettävä ennenkuin suodin kierretään kiinni.

Vettä kuvattaessa on tärkeää, että taivaanranta on vaakasuorassa. Vinossa oleva taivaanranta häiritsee silmää.

Monen uudemman kameran näytölle saadaan sähköinen vesivaaka.

Toiminto löytyy yleensä asetusvalikosta ja on nimeltään Sähköinen vesivaaka tai Keinohorisontti. Sen avulla ei taivaanrantaa tarvitse oikaista kuvankäsittelyvaiheessa, jolloin kuvaa olisi rajattava jonkin verran.

Myös monessa jalustapäässä on vesivaaka. Kameran salamakenkään kiinnitettävä vesivaaka maksaa noin kympin.

Jos haluaa sävyeroja sekä taivaaseen että tummempaan etualaan samassa kuvassa, kannattaa kiinnittää liukuvärisuodin objektiiviin.

Liukuvärisuodin voi olla asteittain (tässä tapauksessa ylhäältä alas) tummeneva ND-suodin, joka himmentää voimakkaimmin kuvan yläosan eli tässä tapauksessa taivaan valoa.

Suodin on erityisen hyödyllinen, jos halutaan kuroa umpeen kirkkaan taivaan ja tummemman etualan eroa. Näin saadaan esiin sävyeroja ja yksityiskohtia sekä huippuvalokohdista että varjoalueista – ja auringonlaskukuvasta tulee todella upea ja onnistunut.

Auringonlasku- ja auringonnousukuva ovat maisemakuvia, ja maisemakuvaan pätee yksinkertainen sääntö: mitä terävämpi, sen parempi.

Siksi on syytä valita himmenninaukoksi F11 tai F16. Pieni aukko tuo auringonlaskukuvaan riittävästi syvyysterävyyttä.

Hyvin pienillä aukoilla (eli kääntäen suurilla aukkoarvoilla) saadaan sekä etuala että tausta teräväksi, jos kuvataan lyhyillä polttoväleillä eikä tarkenneta lähietäisyydelle.