Kameran eri ohjelmat voivat tuntua hämmentäviltä, eikä aina ole helppo ymmärtää, milloin jokin ohjelma on toista parempi.
Siksi kerrommekin, missä tilanteissa eri ohjelmia kannattaa käyttää.
TILAA UUTISKIRJE
Me annamme ajattelemisen aihetta joka päivä – suoraan sähköpostiisi.
Täysautomaattiset ohjelmat
Yksi valintakiekon ohjelmista erottuu joukosta – usein vihreällä värillä. Se on täysautomaattinen ohjelma, Auto.
Sitä käyttäessä ei tarvitse huolehtia esimerkiksi aukon ja valotusajan valinnasta, ennen kuin painaa kameran laukaisinta.
Kameroissa voi myös olla aiheohjelmia, jotka soveltuvat erilaisiin kuvausolosuhteisiin ja kuvauskohteisiin, kuten action-kuvaukseen (juokseva mies) ja makrokuvaukseen (kukka). Nekin ovat täysin automaattisia.
Yhteistä näille täysautomaattisille ohjelmille on, ettei voi kamera-asetusten valintoja voi muuttaa.
Mihin automaattiohjelma sopii?
Käytännössä kaikki valokuvaajat alkavat kuvaamisen automaattiohjelmalla, mutta useimmat huomaavat nopeasti, että se rajoittaa luovuutta.
Siksi automaattiohjelma sopii erityisen hyvin aloitteleville valokuvaajille, jotka eivät vielä ymmärrä miten aukko, suljinaika tai ISO-arvo vaikuttavat valotukseen.
Ohjelma voi myös olla oikea valinta, jos kuvaajalla on vain sekunnin murto-osa aikaa kohteen kuvaamiseen.
P-ohjelma
P-ohjelma on puoliautomaattinen ohjelma, joka soveltuu silloin, kun ei tarvita tiettyä valotusaikaa tai aukkoa.
Kamera tunnistaa valitsemasi polttovälin – ja todelliset valaistusolosuhteet – ja laskee sitten parhaat kuvausasetukset.
Lähtökohtaisesti kamera käyttää yleensä suurinta mahdollista himmenninaukkoa.
Toisin kuin automaattitilassa, voit itse säätää aukkoa, valotusaikaa ja ISO-arvoa sekä käyttää valotuksen korjausta.
Mihin P-ohjelma sopii?
Jos aloitat valokuvaamisen automaattisella ohjelmalla, P-ohjelma on hyvä ponnahduslauta, kun haluat oppia lisää.
P-ohjelmaa käyttäessä voi esimerkiksi säätää salaman voimakkuutta, valotuksen korjausta, ISO-arvoa ja valkotasapainoa – ja se on seuraava vaihe kameratietouden laajentamisessa.
Aukon esivalinta
Puoliautomaattinen aukon esivalinta on merkitty ohjelman valintakiekkoon kirjaimin A tai Av. Sen avulla voi hallita aukkoa, kun taas kamera valitsee valotusajan, joka tuottaa parhaan valotuksen.
Tämä tarkoittaa, että kuvaaja voi vaikuttaa syväterävyyteen.
Mitä suurempi himmenninaukko, sitä pienempi syväterävyysalue. Aukon esivalinnalla voi myös varmistaa nopeimman mahdollisen valotusajan valitsemalla suurimman aukon, esim. F3.5.
Mihin aukon esivalinta sopii?
Aukon esivalinta on paras ohjelmavalinta monessa tilanteessa, mutta se soveltuu erityisen hyvin muotokuvaukseen, kun halutaan sumentaa taustaa.
Tällöin valitaan suuri himmeninaukko.
Maisemakuviin, joihin halutaan laaja syväterävyys, paras valinta on F8.0-aukko, koska se on useimmissa objektiiveissa terävin vaihtoehto.
Valotusajan esivalinta
Kun ohjelman valintakiekolla valitaan valotusajan esivalinta, valotusajan voi säätää itse. Kamera varmistaa sopivan aukon.
Kun valotusajan esivalinta on käytössä, voidaan määrittää esimerkiksi, pysäytetäänkö kohde nopealla valotusajalla vai onko kohteessa liike-epäterävyyttä.
Mihin valotusajan esivalinta sopii?
Valotusajan esivalinta on juuri oikea valinta, jos kuvaat toimintaa ja urheilua.
Yksi ohjelman suurimmista eduista on, että päätät itse miten action-valokuvia pehmennetään, jotta saat vangittua parhaiten oikean liikkeen tunnun esimerkiksi panoroinnin yhteydessä.
Toisaalta nopeilla valotusajoilla voi myös pysäyttää uimahyppääjän, skeittaajan tai muun nopealiikkeisen urheilijan liikkeen.
M-ohjelma
Jos ohjelman valintakiekon kääntää M-tilaan, kaikki automatiikka kytketään pois käytöstä. Tällöin pitää valita aukko, ISO-arvo ja valotusaika.
Peilijärjestelmäkamerassa voi käyttää etsimen valotusmerkkejä ja seurata yli- tai alivalottuuko kuva kameran valintaan nähden.
Peilittömässä järjestelmäkamerassa näkyy etsimessä, millainen valotuksesta tulee todellisuudessa.
Mihin M-ohjelma sopii?
M-ohjelma on tarkoitettu kokeneelle valokuvaajalle tai valokuvaajalle, joka haluaa hallita kaikkia valotukseen liittyviä tekijöitä.
Manuaalinen ohjelma on usein paras valinta kuvattaessa lentäviä lintuja, sillä puoliautomaattisilla ohjelmilla saa vain epätarkkoja siluetteja.
M-ohjelmaa käytettäessä voi ohjata valotusaikaa niin, että lintujen liike jähmettyy kuvassa. Lisäksi voi hallita aukkoa, jolloin terävyys on juuri halutussa kohdassa.