Sopivan himmenninaukon valitseminen

Kameran tai paremminkin objektiivin himmenninaukon arvolla on ratkaiseva vaikutus kuvaan. Aukolla voidaan muun muassa vaikuttaa suljinajan pituuteen ja hallita syvyysterävyyttä.

Ei ole yhtä aukkoasetusta, joka sopisi kaikkiin kuvaustilanteisiin. Sopiva aukkoarvo riippuu kuvauskohteesta ja kuvaajan tarkoituksesta.

> Lue myös: Tätä tarkoittavat objektiivin aukkoarvot

Himmenninaukko on vaihtelevankokoinen reikä objektiivissa, jota säädetään kamerasta tai objektiivista. Suuria aukkoja kuvataan pienillä luvuilla, esim. F2, ja pieniä aukkoja suurilla luvuilla, esim. F22.

Alla selitämme eri aukkoalueet ja niiden soveltuvuuden eri kuvaustilanteisiin.

• Aukot F0,95–F2,8
• Aukot F3,2–F7,1
• Aukot F8–F16
• Aukot F18–90

Aukot F0,95–F2,8

Erittäin suurilla aukoilla saadaan erittäin niukka syvyysterävyys ja samalla voimakas taustasumennus. Siksi ne sopivat muotokuviin, koska sen avulla kuvattava ihminen erottuu taustastaan.

Koska syväterävyys on pieni, voivat esimerkiksi kulmakarvat toistua sumeina silmän ollessa terävä, kasvoja kuvataan läheltä. Kannattaa siis varmistaa, että tärkeät osat toistuvat kuvissa terävinä. Suurilla aukoilla kuvataan usein hieman pitemmiltä etäisyyksiltä, esimerkiksi puoli- ja kokovartalokuvia.

Kuvausetäisyyden kasvaessa syvyysterävyys kasvaa hieman suuremmaksi. Kuvattaessa kahden metrin etäisyydeltä 58 mm:n objektiivilla suurella aukolla F0,95 saadaan syväterävyyttä vain 7 cm. Tältä etäisyydeltä voidaan ottaa puolivartalokuvia.

Toisaalta suurilla aukoilla kuvakennolle pääsee paljon valoa. Siksi niitä kannattaa käyttää, jos halutaan kuvata mahdollisimman nopeilla suljinajoilla tai hämärässä ilman salamaa tai käsivaralta sekä pieniä ISO-arvoja epäterävyyden ja kuvakohinan välttämiseksi.

> Lue myös: Näin käytetään kameran aukkoautomatiikkaa

Aukot F3,2–F7,1

Normaali- ja teleobjektiiveilla voi olla syytä käyttää hieman pienempiä aukkoja muotokuvauksessa, jotta riittävän suuri osa kasvoista toistuisi terävänä.

> Lue myös: Syvyysterävyys viidessä minuutissa

Valovoimaisilla objektiiveilla saadaan laadukkaampia kuvia, koska niillä ei tarvitse kuvata täydellä eli suurimmalla aukolla, jonka kuvanlaatu ei ole koskaan paras mahdollinen, myöskään kuvien kulmiin tulevien tummentumien takia.

Jos kuvataan maisemia käsivaralta, on monesti niinikään hyvä idea kuvata toiseksi suurimmalla tai keskisuurella aukolla, joilla voidaan päästä niin nopeisiin suljinaikoihin, joilla kuvat eivät tärähdä. Varsinkin laajakulma on tässä suhteessa turvallinen valinta.

Jos tarkennetaan viiden metrin etäisyydelle 24 mm:n objektiivilla aukolla F4, toistuu kaikki, mikä on kauempana kuin 2,5 m, terävänä.

Aukot F8–F16

Nämä aukot sopivat muun muassa maisemiin ja arkkitehtuuriin, joissa tarvitaan yksityiskohtien hyvää toistoa ja suurta syväterävyyttä. Objektiivien piirtokyky ja muut optiset ominaisuudet ovat parhaimmillaan keskisuurilla aukoilla kuten F8.

Pienet aukot sopivat myös makrokuvaukseen. Syvyysterävyys on erittäin lähietäisyydelle tarkennettaessa pieni; esimerkiksi F4:llä kuvattaessa se voi olla alle millimetri, mutta esimerkiksi F16:lla sitä saadaan jo paljon enemmän.

Pidä silmällä valotusaikoja, jos kohde tai kamera liikkuu. Jos valoa on vähän, valotusajat voivat muodostua niin pitkiksi, että kuvauskohteen liike sumenee tai kuva tärähtää. Jalustan käyttö on silloin suositeltavaa.

Aukot F18–90

Pieniä aukkoja käytetään mm. silloin, kun halutaan kuvata pitkillä suljinajoilla esimerkiksi vedenpinnan pehmentämiseksi kuvissa. Pienen aukon ja pienen ISO-arvon avulla päästään pitkiin suljinaikoihin.

Pieniä aukkoja käytetään myös, kun halutaan valonlähteisiin kuten auringon tai katulamppujen säteisiin tähtimäisiä sakaroita.

Näillä aukoilla kuvattaessa syväterävyys on erittäin suuri, mutta yleinen kuvaterävyys ei heikentyneen piirtokyvyn vuoksi ole parhaimmillaan.

> Lue myös: Siksi ei kannata kuvata pienimmillä himmenninaukoilla

Kuinka pieni aukko voidaan valita, riippuu objektiivista. Joissakin F22 on pienin mahdollinen.